Aikaisemmat runot toukokuulta 2006
(ilmestyneet edellisessä blogissa)


Sunnuntai 21.5.2006

Muisto lapsuudesta:

    helteinen päivä
    heinäsuopien pystytys
    eväskori


Lauantai 20.5.2006
   
Nuhakuume

Menin sitten sairastumaan. Viikon kurkkukipuni eteni eilen kuumeeseen. Toivottavasti paranen pian, että pääsen festareille Helsinkiin.

    Sairasvuoteessa
    vääntelehtivä ruumis,
    hikinen otsa


Perjantai 19.5.2006
 
    Kanavanranta:
    lapsi, leipäpala ja
    tuhat lokkia


Torstai 18.5.2006
   
    kesäyön tuoksu
    jotain odottamatonta
    saattaa tapahtua


Keskiviikko 17.5.2006
   
    Sinitaivasta
    muutama pikkupilvi
    ylittämässä


Tiistai 16.5.2006
   
Tulipa todennettua ettei se haikuilu onnistu vihaisella mielellä (ei onnistu ajatukset nyt rauhoittumaan ulkona kävelemälläkään). Jos mielen maailma on yhtä kaatottinen kuin Boschin maalaus niin ei siinä nättejä tunnelmia ajatella. Asiasta viisastuneena tein teesin:

    Suuttunut mieli ei kirjoita haikuja edes kesällä.

Ja hitto sehän on haiku. Näppärää.


Sunnuntai 14.5.2006

    Kesäinen näky:
    sateen läpi aurinko
    paistaa kirkkaana


Lauantai 13.5.2006
   
    maantien laidalla
    naavakuusien alla
    valkoinen risti


Perjantai 12.5.2006
   
    Ukkostaa. Katson
    sadetta ja juon teetä
    - ei voi muutakaan.


Torstai 11.5.2006
   
    kiuru
    pellon yllä lipuu
    kuin leija


Keskiviikko 10.5.2006
   
    kolme voikukkaa
    kadulla hyljättynä
    mistä tulleet


Tiistai 9.5.2006
   
    Avoin ikkuna:
    yön viileä ilma ja
    lintujen laulu


Maanantai 8.5.2006
   
    Aamun häpeä:
    tuli taas leveiltyä
    eilen kännissä


Sunnuntai 7.5.2006

    työt odottavat
    - ulkona aurinkoista -
    saavat odottaa


Lauantai 6.5.2006
   
Joku vanha runo:

    Kevät Tiikeri-
    kukkulalla; tekevät
    kurjet pesiään

    (Suzhoussa)


Perjantai 5.5.2006

    Vanha koivupuu
    tuuli tehnyt pesiä
    jo monet vuodet


Torstai 4.5.2006

    eräs päivä kun
    pensas päätti yllättää
    alkaa vihertää


    tuskin huomaa kun
    niin vähän ja hiljalleen
    alkaa vihertää


    päivä päivältä
    enemmän jo silmuja
    alkaa vihertää


Keskiviikko 3.5.2006

Lokkilinnut

Naurulokit ne jaksavat pitää aina metakkaa. Ihailen niiden lintujen virtaviivaista muotoa ja hauskaa mustaa päätä. Kevään tultua lokit saapuvat apajille ihmisten ilmoille, ja juuri naurulokkeja - varmaan naakojen jälkeen - on eniten kärkkymässä helppoa ateriaa. Lokit ovat oppineet hyvin kesyiksi, ehkäpä jopa röyhkeiksi. Ihmisiä oli kokoontunut torille juhlistamaan kaunista vappua ja minäkin söin perinteistä jäätelöä. Sillä hetkellä lokit parveilivat grillien edustoilla. Syötyäni jäätelön heitin tötterön loppuosan maahan kokeillakseni kuinka nopeasti ne äkkäävät sen. Tarkka havannointikyky niillä todellakin on: salamana jostain ilmestyi yksi naurulokki nappaamaan herkkupalan ja lensi pois. Muita lokkeja alkoi tulla paikalle kyttäämään josko ne saisivat oman osansa. Siinä me sitten tuijottelimme toisiamme, jäätelönsyöjät ja lokit. Yksi pulska naurulokki tepsutteli tyytyväisenä, oli varmasti kaupungin taitavin ruuan keruussa. Toinen mustapää oli sen sijaan laiha ja levoton. Se tuijotteli penkillä istuvia ihmisiä ja huusi rääkyvällä äänellään meille. Se taivutti selkänsä kumaraan, käveli ympäriinsä selkähöyhenet hieman pörröllään, maaninen katse silmissä, olisi itsekin halunnut tötterön puolikkaan. Seurasimme vain huvittuneina lokin uhkailuja ja vaatimuksia. Lopulta se joutui vain toteamaan epäonnistumisensa ja lensi tiehensä.

    Torin keskellä
    ärhentelevä lokki
    saikin vain naurut


Tiistai 2.5.2006

    tuuli hiuksissa
    viinapullo eväänä
    menen minne vain


    Iltataivaalla
    karannut ilmapallo
    - vieppä terveiset!


    oikealla kuu
    ystävä vasemmalla


    Nyt vain kuihtunut
    nurmikko - eilen tässä
    oli onnela