Aikaisemmat runot toukokuulta 2006
(ilmestyneet edellisessä blogissa)
Sunnuntai 21.5.2006
Muisto lapsuudesta:
helteinen päivä
heinäsuopien pystytys
eväskori
Lauantai 20.5.2006
Nuhakuume
Menin sitten sairastumaan. Viikon kurkkukipuni eteni eilen kuumeeseen.
Toivottavasti paranen pian, että pääsen festareille Helsinkiin.
Sairasvuoteessa
vääntelehtivä ruumis,
hikinen otsa
Perjantai 19.5.2006
Kanavanranta:
lapsi, leipäpala ja
tuhat lokkia
Torstai 18.5.2006
kesäyön tuoksu
jotain odottamatonta
saattaa tapahtua
Keskiviikko 17.5.2006
Sinitaivasta
muutama pikkupilvi
ylittämässä
Tiistai 16.5.2006
Tulipa todennettua ettei se haikuilu onnistu vihaisella mielellä (ei
onnistu ajatukset nyt rauhoittumaan ulkona kävelemälläkään). Jos mielen
maailma on yhtä kaatottinen kuin Boschin maalaus niin ei siinä nättejä
tunnelmia ajatella. Asiasta viisastuneena tein teesin:
Suuttunut mieli ei kirjoita haikuja edes kesällä.
Ja hitto sehän on haiku. Näppärää.
Sunnuntai 14.5.2006
Kesäinen näky:
sateen läpi aurinko
paistaa kirkkaana
Lauantai 13.5.2006
maantien laidalla
naavakuusien alla
valkoinen risti
Perjantai 12.5.2006
Ukkostaa. Katson
sadetta ja juon teetä
- ei voi muutakaan.
Torstai 11.5.2006
kiuru
pellon yllä lipuu
kuin leija
Keskiviikko 10.5.2006
kolme voikukkaa
kadulla hyljättynä
mistä tulleet
Tiistai 9.5.2006
Avoin ikkuna:
yön viileä ilma ja
lintujen laulu
Maanantai 8.5.2006
Aamun häpeä:
tuli taas leveiltyä
eilen kännissä
Sunnuntai 7.5.2006
työt odottavat
- ulkona aurinkoista -
saavat odottaa
Lauantai 6.5.2006
Joku vanha runo:
Kevät Tiikeri-
kukkulalla; tekevät
kurjet pesiään
(Suzhoussa)
Perjantai 5.5.2006
Vanha koivupuu
tuuli tehnyt pesiä
jo monet vuodet
Torstai 4.5.2006
eräs päivä kun
pensas päätti yllättää
alkaa vihertää
tuskin huomaa kun
niin vähän ja hiljalleen
alkaa vihertää
päivä päivältä
enemmän jo silmuja
alkaa vihertää
Keskiviikko 3.5.2006
Lokkilinnut
Naurulokit ne jaksavat pitää aina metakkaa. Ihailen niiden lintujen
virtaviivaista muotoa ja hauskaa mustaa päätä. Kevään tultua lokit
saapuvat apajille ihmisten ilmoille, ja juuri naurulokkeja - varmaan
naakojen jälkeen - on eniten kärkkymässä helppoa ateriaa. Lokit ovat
oppineet hyvin kesyiksi, ehkäpä jopa röyhkeiksi. Ihmisiä oli
kokoontunut torille juhlistamaan kaunista vappua ja minäkin söin
perinteistä jäätelöä. Sillä hetkellä lokit parveilivat grillien
edustoilla. Syötyäni jäätelön heitin tötterön loppuosan maahan
kokeillakseni kuinka nopeasti ne äkkäävät sen. Tarkka havannointikyky
niillä todellakin on: salamana jostain ilmestyi yksi naurulokki
nappaamaan herkkupalan ja lensi pois. Muita lokkeja alkoi tulla
paikalle kyttäämään josko ne saisivat oman osansa. Siinä me sitten
tuijottelimme toisiamme, jäätelönsyöjät ja lokit. Yksi pulska
naurulokki tepsutteli tyytyväisenä, oli varmasti kaupungin taitavin
ruuan keruussa. Toinen mustapää oli sen sijaan laiha ja levoton. Se
tuijotteli penkillä istuvia ihmisiä ja huusi rääkyvällä äänellään
meille. Se taivutti selkänsä kumaraan, käveli ympäriinsä selkähöyhenet
hieman pörröllään, maaninen katse silmissä, olisi itsekin halunnut
tötterön puolikkaan. Seurasimme vain huvittuneina lokin uhkailuja ja
vaatimuksia. Lopulta se joutui vain toteamaan epäonnistumisensa ja
lensi tiehensä.
Torin keskellä
ärhentelevä lokki
saikin vain naurut
Tiistai 2.5.2006
tuuli hiuksissa
viinapullo eväänä
menen minne vain
Iltataivaalla
karannut ilmapallo
- vieppä terveiset!
oikealla kuu
ystävä vasemmalla
Nyt vain kuihtunut
nurmikko - eilen tässä
oli onnela
maanantai, 18. helmikuu 2013