Kuljen niityllä
                   kirkkaana kesäyönä
                     – kuovien huudot.



Edellinen runo on itseasiassa versio aikaisemmasta runostani. Lueskelin vanhoja runojani ja törmäsin tähän. Se jäi vaivaamaan, sillä en ollut saanut ajatustani hyvään muotoon. Lisäksi vanhassa runossa ei ollut haikuille tyypillistä leikkausta. Nyt uudessa versiossa kaksi ensimmäistä riviä ovat samaa ajatusta ja leikkaus on niiden jälkeen. Tässä vielä se vanha runo:


                   Kirkas kesäyö;
                   kuljeskelen niityllä,
                      kuovien huudot.